Sisu, Chili, Kengu, Ruu ja Hai

Sisu, Chili, Kengu, Ruu ja Hai

torstai 17. lokakuuta 2013

Kengusta TVA

Nyt alkaa jo sen verran häpeä ja v*tutus hälvetä, että pystyn ehkä kirjoittamaan Kengun viimeisimmästä (ja ehkä viimeisestä!?) tokokokeesta.

Osallistuimme Kengun kanssa 21.9. Porvoossa Hannele Pörstin tuomaroimaan kokeeseen. Elo-syyskuun vaihteessa olimme käväiseet myös HSKH:n seuramestaruuskokeessa hakemassa EVL2-tuloksen (tunnarista 0) ja PM-kisoista kaameasta vesisateesta EVL3-tuloksen (tunnari sekä kaukot 0 + muuta pientä säätöä). Jo PM-kisoissa meillä molemmilla alkoi tuntua melkoinen kisaväsymys eikä kumpikaan ollut parhaimmillaan. Ajattelin kuitenkin, että lähes kuukauden kisatauko riittäisi palauttamaan voimat ja keskittymisen, mutta kuinkas kävikään. Intoa kyllä oli vaikka muille jakaa (ainakin koiralla), mutta viimeisetkin keskittymisen rippeet olivat tipotiessään!

Paikallaolot ok, tosin koira vaikutti aika hektiseltä. Kengu tuntui myös verryttelyssä ihan mukavalta, mutta samantien kun menimme kehään huomasin koiran olevan ylikierroksilla. Tunnari meni muuten hyvin, mutta koira ei pysähtynyt stoppikäskylläni. Haisteli kuitenkin nätisti eikä nostellut vääriä. Sivulletulossa pyörähdys, josta olisi pitänyt jo osata päätellä, että pieleen menee. Seuraavaksi hyppynouto, jossa koira koski estettä ja tuli taas sivulle pyörähtämällä. Kaukot muistaakseni suht ok, taisi olla aika jännittynyt ja liikkui jonkin verran. Seuraavaksi oli zeta (kävi tosi kuumana, teki kuitenkin asennot oikein), ja siitä ruutuun (loppuosa aivan kamala, viipotti mihin sattuu) ja ohjattuun (muuten hieno, mutta sivulle taas pyörähtämällä). Tässä vaiheessa Kengu kävi jo todella kuumana, ja koska liikkeet olivat yhteen pötköön, seuraavana olivat vuorossa seuraaminen ja vikana luoksetulo. Kengu oli jo seuraamisen alusta lähtien aivan poissa tolaltaan, ja vaan vilkuili suu auki läähättäen ja silmät päässä pyörien ympärilleen. Alkupätkä saatiin rämmittyä läpi, mutta askeleissa ja paikallakäännöksissä koira repesi täysin liitoksistaan ja alkoi haukkua ja pomppia ympärilläni hysteerisesti. Yleensä riehumisen on saanut katkaistua käskemällä koira maahan, mutta nyt ei mikään auttanut. Sain koiran vielä pariin kertaan käskytettyä sivulle, mutta seuraamisesta ei tullut enää mitään. Lopulta tuomari keskeytti liikkeen (ja hyvä niin!) ja antoi meille ansaitusti nollan. Armollisesti saimme kuitenkin tehdä vielä viimeisen liikkeen eli luoksetulon, minkä Kengu yllättävää kyllä tekikin ihan siedettävästi.

Kiukusta kihisten seurautin koiraa vielä hetken kehän ulkopuolella ennen palkkaamista ja nyt mitään ongelmaa ei taas ollut. Ilmeisesti kaikki liikkeet putkeen palkkamatta ja molemmat vauhtiliikkeet alle olivat vaan liikaa Kengulle ennen pitkää seuraamista. Toki koiran käytös oli silti aivan kaameaa ja täysin hallitsematonta, ja ennen kaikkea todella noloa, mutta minkäs teet. Eipä ollut tällaista ennen sattunut, mutta nyt tiedän, että tämä(kin) on Kengun kanssa mahdollista! Punaisen kortin olisimme kyllä ansainneet, mutta sen sijaan saimme EVL1-tuloksen ja Kengusta tuli samalla TK4 ja FI TVA. Paljoa en kyllä osannut tittelistä nauttia kammottavan suorituksemme jälkeen.

Nyt ollaan sitten palattu ongelmien alkulähteille ja tehty paljon ihan perusharjoituksia ja olen puuttunut heti Kengun ylivireeseen mikäli sellaista on ollut havaittavissa. Tällä hetkellä tilanne onkin alkanut taas tasaantua eikä käsissä ole ollut samanlaista atomipommia kun vielä kuukausi takaperin. Toivottavasti saamme myös kisakäytöksen ja -keskittymisen vielä jossain vaiheessa palautettua normaaliksi. Vähään aikaan ei kuitenkaan edes ajatella kisoissa käymistä!

Niin, ja kävimme tosiaan Kenin kanssa hakemassa sen pakollisen näyttelytuloksen Porvoosta 14.9. Tuomari (Anita Whitmarsh) oli kiltillä tuulella ja antoi Kengulle jopa EH:n Korvien koosta tuli moitteita, mutta Kengun kaunista väriä ja mukavaa luonnetta sitä vastoin kehuttiin :) Ehkä jätämme näyttelykehät kuitenkin niille pienikorvaisemmille malleille ;)

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Vepen SM-kilpailut 2013

Pääsimme Chilin kanssa osallistumaan tänä vuonna ensimmäisiin SM-kilpailuihimme. Viime kesänä emme ehtineet saada riittävän hyviä tuloksia kasaan ennen heinäkuun loppua, ja harmikseni emme sitten olleet 12 parhaan vepekoirakon joukossa. Tullakseen valituksi kisoihin olisi kolmesta kokeesta pitänyt saada vähintään 297/300 p.

Tänä vuonna olimme Suomen 12 parhaan vepekoirakon eliittijoukossa, sillä meillä oli edelliseltä kaudelta koossa 299/300 p. Vaikka tänä kesänä kisat eivät olleet kaikilta osin menneet aivan odotusten mukaisesti, lähdimme silti luottavaisin ja iloisin mielin kohti SMiä.

Olin itse perjantaista sunnuntaiaamuun Hartolassa HSKH:n tokoleirillä ja Panu toi ystävällisesti Chilin suoraan kisapaikalle Lammille. Koe pidettiin upeissa maisemissa Pääjärven rannalla. Tunnelma kisoissa oli aivan mahtava ja kaikkia kannustettiin vaikka suoritus olisi mennyt kuinka pieleen hyvänsä. Minkäänlaista ikävää kilpailuhenkeä en myöskään havainnut kisaajien keskuudessa, vaan olimme yhtä, suurta VEPEperhettä :)

Chili vaikutti alusta alkaen rauhalliselta ja itsevarmalta ja tämä tarttui myös minuun. Olin jo etukäteen päättänyt, että Chili saa lopettaa hienon uransa SM-kisoihin, ja välillä meinasi kyyneleet nousta silmiin tätä ajatellessa. Olin kuitenkin laittanut ykköstavoitteeksemme, että pystymme nauttimaan kisasta täysin rinnoin tuloksesta viis, ja tässä todella onnistuttiin!

Olimme suoritusvuorossa suunnilleen porukan puolivälissä, ja tämä oli mielestäni oikein hyvä. Muutaman koirakon suorituksen ehti aina nähdä ennen kun piti lähteä valmistautumaan omaan suoritukseen. Toisaalta jännittämän ei ehtinyt ihan samalla tavalla kuin jos olisimme olleet vasta loppupäässä.

Pitkän köyden vienti 20/20 p. Chili lähti melko rauhallisesti rannasta mutta vei kuitenkin varmasti veneelle saakka. Olin unohtanut ilmoittaa tuomarille ennen liikkeen alkua että käytän irrotuskäskynä koiran nimeä. Ei sitten auttamun muuta kun huutaa "irti" ja toivoa että koira irroittaa ja lähtee rantaa kohti. Köyden luovutus onnistui hienosti, mutta köysi jäi Chilin rinnan eteen ja koira joutui uimaan rantaan köysi edessään. Tämä ei Chiliä tuntunut haittaavan ja selvisimme tehtävästä ilman virhepisteitä.

Veneen haku ja hinaus 20/20 p. Tätä liikettä jännitin kaikista eniten! Lähetin Chilin omasta mielestäni hyvällä hetkellä, ja liike menikin sitten ihan nappiin! Chilillä meni tosin veneestä hypyssä vettä korviin ja se ravisteli päätään pariin kertaan uidessaan. Vene ei ollut ihan kurssissa Chilin tarttuessa köyteen, mutta hienosti koira veti veneen maalitolppien välistä rantaan!

Hukkuvan pelastus 37/40 p. Chili lähti innokkaasti hukkuvalle, mutta tarttui valitettavasti hukkuvan patukkaan niin, että se kiertyi koiran kurkun alta kalulan ympärille, eikä vanha koira jaksanut hinata hukkuvaa aivan maalitolppien välistä näin huonolla otteella. Chili kuitenkin taisteli hienosti, ja näin koiran ilmeestä, että se yritti tehdä oikein. Voimat eivät mummelilla vaan ihan riittäneet. Huonoa tuuria ennen kaikkea, sillä Chili ottaa patukan yleensä aina niin, ettei se jää kaulan alle. Liekö ollut sitten vasenkätinen hukkuva patukkaa tarjoamassa ;) Maalilinjan ohituksesta siis -3 p.

Rannansuuntainen vienti 20/20 p. Tässä vaiheessa kisaa tunteet meinasivat jo alkaa päästä valloilleen, mutta sain onneksi itseni koottua viimeiseen liikkeeseen. Chili istui vieressäni veneessä hievahtamatta täysin fokusoituneena toiseen veneeseen, eikä edes poijuihin kiinnittäytymisessä tapahtunut sähläys saanut koiran keskittymistä herpaantumaan. Tuomarin käsky tuli rannasta, mutta Chili ei edes vilkaissut sinne. Koiralle dami suuhun ja "vie"-käsky kuiskaten, kuten olemme harjoitelleet. Chili hyppäsi veteen sellaisella loikalla, että itseltänikin jäi monttu auki. Kyyneleet alkoivat valumaan heti kun vastaanottaja nosti esineen ilmaan täydellisesti onnistuneen liikkeen merkiksi. Eipä olisi voinut Chilin ensimmäiset ja samalla viimeiset SM-kisat päättyä hienompaan suoritukseen!

Sijoitus SM6 ja kesän parhailla pisteillä VOI1-tulos (97/100 p.)



Chili <3