Kengun ensimmäiset tokon maajoukkuekarsinnat

Kevään viimeiset tokon maajoukkuekarsinnat järjestettiin Vantaalla tutussa kotihallissamme ja olin jo aiemmin syksyllä laittanut tähtäimeksi osallistua Kengun kanssa juuri tähän karsintakilpailuun. Kävin harjoittelemassa karsinnoissa toimimista ja haistelemassa kisatunnelmaa parissa aiemmassa karsintakokeessa Sisun kanssa ja sainkin todella hyvää oppia sekä Lempäälän että Turun karsinnoista. Kiitos Sisu-koekaniinille :)

Uskaltauduin sitten ilmoittamaan Kenin vikaan karsintakokeeseen parista edellisestä kokeesta rohkaistuneena ja kun treenitkin olivat menneet viime viikkoina kivasti nimenomaa koiran mielentila huomioiden, ajattelin, ettei ainakaan ihan kamalaa katastrofikisaa olisi tiedossa. Liikkeet toki ovat monilta osin vielä kesken ja hiottavaa löytyy, mutta ihan kaikkea ei nyt vaan ole pystynyt kerralla treenaamaan. Mielentila ja hallinta ovat olleet kuitenkin tämän talven ykkösteema.

Kisasimme numerolla 15, mikä oli oikein mukava paikka. Yksilöliikkeillä aloitettiin ja ehdin katsomaan muutaman ekan koiran suoritukset. Teimme Kengun kanssa normaalit lämppälenkit ja pihalla ja hallissa vielä hiukan seuraamista ja muiden liikkeiden muistuttelua. Kengu tuntui rauhalliselta ja tyytyväiseltä ja oli mukavasti kuulolla.

Ekassa kehässä tehtiin kolme liikettä. Tuomarina Pirkko Bellaoui (tuomarin kommentit sulkeissa).

Ruutu 8. (Merkille epämääräisesti, ennakoi ruudun pysähdystä, hyvä loppu!). Kengu ei ollut fokusoinut lainkaan merkkiä ennen liikkeen alkua ja juoksikin ihmeellisesti kaarrelleen merkkiä kohti. Jäi merkin sivuun, mutta oli 2 m säteen sisällä joten en korjannut. Ruutuun lähti hyvin, mutta jarrutti turhan aikaisin. Ruudun paikka oli nyt hyvä, eli edellispäivien paikkatreeni tehosi! Nyt vaan lisätreeniä loppuun saakka juoksemiseen niin hyvä tästä vielä tulee!

Hyppynouto 8. (Jäi hieman kauas, hidas lopuksi, löysä pito). Tuomarin kanssa samaa mieltä. Metalli kolisi hampaissa, istui hitaasti eteen ja ei ollut ihan tiivis luovutuksessa. Sivulletulo oli nyt hyvä!

Seuraaminen 8. (Ohjaaja hidasti juoksupysähdykseen, hieman vartalo-ohjausta käännös-pysähdykseen, hitaassa hieman käsiapua, askeleet tulisi tehdä sivuttain). Kengu oli hieno, omassa toiminnassa petrattavaa. Allekirjoitan kuoksupysähdykseen hidastamisen, käännös-pys. vartaloavun ja rintamasuunnan kääntymisen askeleissa. Hitaassa vasen käsi heiluu hitaammin, mutta onko se apu? Ja ihan turhaan mä näitä kropan heilutteluita teen, ei Kengu niitä tarvitse :)

Kuvat. Sanna Rautio

Kengu tuntui koko ekan kehän ajan tosi hyvältä ja keskittyneeltä, eikä pakka ruvennut missään vaiheessa hajoamaan. Ykkös- ja kakkoskehän välissä oli kivasti taukoa ja koiran ehti palkata rauhassa.

Kakkoskehässä viisi liikettä, tuomarina Carina Savander-Ranne (tuomarin kommentit)

Luoksetulo 8,5. (hidas maahanmeno, seisominen olisi voinut olla nopeampi, hyvä vauhti). Kengun kisaluoksetuloksi ihan ok. Maahanmenokäskyyn reagoi viiveellä, itse maahanmeno ok. Loppukin oli ihan kiva, ei hidastunut juurikaan ennen eteen istumista.

Kaukot 9,5. (hyvä paikalla pysyminen, yhtä seisomista lukuun ottamatta hyvät asennot, hyvä nopeus). Kivat kisakaukot! Istu-seiso -vaihto hieman jähmeä, muut asennot ja vaihdot kivat. Olin itse tyytyväinen. Meinasin taas tallata Kenin päälle sivulle palatessani. Mikä siinä nyt on, että kisoissa en meinaa osata kävellä normaalisti!

Tunnistusnouto 9. (voisi olla huolellisempi esineillä, riittävä vauhti). Taisi mennä laukkaa kapuloille, haisteli ainakin kerran rivin päästä päähän ennen kuin otti oman. Ei kuitenkaan napsinut vääriä! Palauti ravilla. Ok luovutus ja sivulle siirtyminen.

Ohjattu nouto 8,5. (hieman ennakoi merkillä, hieman huolimaton reitin valinta). Merkki suht ok, lopussa vähän jähmeä. Piti kuitenkin kontaktin kivasti sivulla ollessaan, tästä plussaa! Vasen puoli, lähti ihan jumalattomalla kaarella ja taisi itsekin vähän eksyä matkalla. Löysi kuitenkin kapulan, palautus tosi kiva!

Zeta 6,5. (hyvä istuminen & maahanmeno, väärä asento). Istuminen ekana, sanoin käskyn tosi tiukasti. Istui hyvin ja suoraan. Seuraavana maahanmeno, tämäkin ok. Vikana seisominen kohti yleisöä. Yritin sanoa käskyn nätisti, mutta istumisen tiukka käsky taisi vaikuttaa Keniin vielä tässä vaiheessa ja istui sitten seisomisen. Tämä ei ole yleensä ollut ongelmana vaan pikeminkin päin vastoin ;) No, ei haitannut yhtään! Kengu tuntui kivalta ja moka oli enemmänkin minun kun en luottanut, että koira tekee ekan asennon oikein ihan normaalilla äänellä sanotulla käskyllä.

Tässä vaiheessa olin jo ihan fiiliksissä, vaikka paikallaolot oli vielä tekemättä. Nollaton rivi ja tyytyväinen ja rauhallinen koira kisakaverina. Voiko olla sen parempaa <3

Lopuksi vielä paikallaolot ykköskehässä (tuomarina Pirkko)

Paikalla makuu 8,5. (vaihtoi lonkalle, vajaa perusasento, vähän levoton). Pisteet oli tiukassa niin kun karsinnoissa kuuluukin :)

Paikalla istuminen 10. Oli istunut kuin patsas.

Yhteensä 271 p. EVL1 ja sijoitus 6/22.

Siis NIIN siistiä! Meidän ekat karsinnat ja meni näin älyttömän hyvin. Ei voi olla kuin tytyväinen. Kengu tuntui todella, todella hyvältä, ja vaikka edelleen liikkeissä oli kaikenlaista pientä vikaa ja virhettä, kokonaisuus alkaa olla kivalla mallilla. Tästä sai taas rutkasti uutta treeni-intoa :)

Ja niin paljon kun olen täälläkin Kengua haukkunut ja parjannut, niin nyt täytyy kyllä antaa koiralle tunnustusta. En muista, että Kengu olisi missään kokeessa aiemmin ollut näin keskittynyt ja tehnyt rehellisesti töitä minulle. Koira oli myös kisapaikalla ihanan rauhallinen ja tyytyväisen ja luottavaisen oloinen. On se vaan hieno koira <3

Chili-mummun kuulumisia

Blogi on keskittynyt pidemmän aikaa vain Sisun ja Kengun kisakuulumisiin ja muu lauma on jäänyt vähemmälle huomiolle. Kertoilenpa siis tasapuolisuuden nimissä hiukan Chilin kuulumisia.

Chili-mummu täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 10 vuotta ja ikä alkaa kyllä jo näkyä labradorissa. Luonteeltaan Chili on edelleen oma iloinen, höseltävä itsensä, ja ehkä myös tiettyä jästipäisyyttä on ollut havaittavissa jopa aiempaa enemmän ;) Askel sen sijaan alkaa jo selvästi painaa. Chili jaksaa suht mukavasti kulkea vielä mukana pidemmätkin lenkit, mutta juoksulenkeiltä (jollei mennä ihan tosi hidasta hölkkää) Chili on jo saanut vapautuksen.

Chili oli koko talven uudella pitkävaikutteisella kipulääkkeellä (Trocoxil) joka toimi koiralle todella hyvin! Chili oli vetreä eikä koleallakaan kelillä näyttänyt jäykältä. Helmikuussa Chili sai uudet kultahiput yhteensä 14 eri kohtaan. Samalla Chilistä otettiin kontroliverinäyte, jossa todettiin toisen maksa-arvon kohonneen jonkin verran. Kipulääke jätettiin pois ja onneksi kultahiput alkoivat toimia yhtä hyvin kuin kolme vuotta sitten eikä Chili ole tarvinnut kipulääkettä helmikuun jälkeen lainkaan!

Chili operaation jälkeen kotisohvalla. Melkoinen "tilkkutäkki" :)

 

Vanhan koiran rauhoittaminen jännitti kovasti, mutta hienosti Chili toipui kevyestä rauhoituksestaan.Chili on sen verran lunki tyyppi, että pikkukoiran annos rauhoitetta riitti saamaan koiran unten maille :) Eikä haitannut vaikka koiraa pisteltiin oikein urakalla kun Chili vaan kuorsasi. Halusin nimittäin, että koiralle laitetaan nyt oikein kunnon satsit kultaa kaikkiin mahdollisiin akupisteisiin. Kolmatta kertaa Chili tuskin enää kultakäsittelyä nimittäin saa :) Seuraavana aamuna Chili oli hiukan onnettoman oloinen mutta parissa päivässä koirasta alkoi jo huomata eron eli kulta alkoi toimimaan odotetunlaisesti. Toivottavasti kultakäsittely toimii tällä kertaa yhtä tehokkaasti kuin edellisellä kerralla ja pärjäämme taas pari vuotta ilman kipulääkitystä.

Lonkka sökönä, mutta reisilihakset sentään ovat muhkeat!

 

Chilistä otettiin samalla röntgenkuvat lonkista, olkanivelistä, ranteista ja varpaista. Vasen lonkka näytti kuvissa aivan järkyttävältä ja vasemmassa olassa oli myös pientä reaktiota. Varpaat ja ranteet sitä vastoin näyttivät yllättävän hyviltä.

 

Chili on vanhemmiten muuttunut luonteeltaan kovasti leppoisampaan suuntaan. Nuorempana Chili suorastaan vihasi vieraita koiria ja olisi mielellään höyhentänyt koiran jos toisenkin. Nyt kuitenkin jo usean vuoden ajan Chiliiin on voinut luottaa toisten koirien kanssa eikä ole tarvinnut enää pelätä että Chili rupeaisi "kouluttamaan" uusia lenkkikavereita. Chili on tällä hetkellä yleensä kohtalaisen väliinpitämätön toisten koirien suhteen muutamaa lempparikoiraa lukuun ottamatta. Vieläkään en ole ihan päässyt selville millä kriteereillä Chili ottaa tietyt koirat ystävikseen. 

Chilin all-time-favourites-listalle kun kuuluvat niin itsevarma ja dominoiva holskunarttu, kiltti ja ystävällinen bortsunarttu, kaksi luonteiltaan aivan erilaista corgia sekä tietysti Kengu. Sisusta, Ruusta ja Haista Chili ei ole koskaan sen kummemmin välittänyt. Kengu sen sijaan saa Chililtä spesiaalihuomiota ja Kengulla on esim. oikeus tulla Chilin viereen nukkumaan.

Chilin nivelrikkodiagnosista on nyt kulunut viisi vuotta ja hetkeäkään en ole katunut että päätimme silloin lähteä hoitamaan koiraa parhain mahdollisin keinoin. Chili on pärjännyt vaivansa kanssa uskomattoman hyvin! Alkuun suretti, että meille molemmille niin rakas pelastuskoiraharrastus oli pakko lopettaa, mutta toisaalta löysimme tilalle aivan mielettömän hauskan uuden lajin, vesipelastuksen, jonka parissa ehdimme saada upeita elämyksiä ja hienoja onnistumisia aina SM-kisoja myöten. Ei hullumpi suoritus "laina-ajalla" olevalle koiralle :)

Pieniä iloja ja onnistumisia

Kengun vireenlaskuprojektin jälkeen olen ollut edelleen todella skarppina koiran mielentilan suhteen ja puuttunut heti koiran toimintaan jos on tuntunut siltä, ettei vire ole sitä mitä haluan. Joka kerta huomautettuani koiralle sen keskittymättömyydestä tai muusta sähläämisestä jaksan yllättyä miten hienosti Kengu ottaa nykyisin palautetta vastaan. Ja mitä useammin näin tapahtuu, sitä enemmän alan taas luottamaan koiraan ja rentoutua itsekin treenitilanteissa. Ehkäpä joskus saadaan rentous siirrettyä myös kisoihin :)

Pääsääntöisesti Kengun kanssa treenaaminen on nykyisin todella mukavaa. Koiraa ei ole myöskään enää "pakko" treenata vaan parikin vapaapäivää viikossa on ihan ok eikä koiralla silti keitä yli. Kengun  mielentila myös arjessa tuntuu parantuneen ja tuntuu, että koiralla on nyt helpompaa olla itsensä kanssa. Itsestäni kaikkein hienoimalta on tuntunut se, että nyt pystyn kunnolla treenaamaan koiraa, eikä koko ajan tarvitse miettiä sitä, milloin Kengulla menee kuppi nurin ja voinko nyt tässä tilanteessa vaatia siltä parempaa suoritusta. Kyllä on pienistä asioista ihmisen ilot tehty :)

Viime viikonloppuna oltiin nuorten koirien tokoringin leirillä Inkoossa. Lauantaina meitä kouluttivat Oili, Tesu ja Kata, ja sunnuntaina Tesu ja Kata. Aloitettiin Oilin opissa ja aiheena meillä oli seuraaminen ja etenkin hidas käynti ja perusasennot askeleiden ja paikallakäännösten jälkeen. Kengu oli kivassa vireessä ja teki itse asiassa suht hyvää seuruuta. Oili kommentoikin, että kyllä meillä on asiat hyvin jos seuruu on mielestäni meidän ongelmaliike :D No, saatiin kuitenkin edes hiukan meidän virheitä esiin ja päästiin treenaamaan hitaaseen kävelyyn uutta rullaavaa liikkumista. Tuntui tosi hyvältä ja Kengunkin oli helpompi saada itsensä tasapainoon eikä perä heijannut läheskään niin paljoa kuin yleensä. Ei kun vaan masai-kenkiä ostamaan :D Perusasennot täytyy ottaa nyt taas työn alle sillä koira ylityöskentelee niissä helposti ja jättää perän vinoon selkäni taakse. Kokonaisuudessaan Oili kehui kovasti Kengua ja sanoi, että noin kiihkeäksi koiraksi se pitää vireensä paketissa poikkeuksellisen hyvin. Oli myös kiva kuulla, että Oilin mielestä koiralla näyttää olevan hyvä olla ja se työskentelee intensiivisesti mutta rennosti. Enpä olisi puoli vuotta sitten uskonut kuulevani tällaisia kommentteja Kengusta. Tuntui ihan tosi, tosi hyvältä kuulla tällaista :)

Tesun kanssa treenattiin zetaa ja saatiin kivoja vinkkejä asentojen suoruuden parantamiseen. Tässäkin treenissä Kengu tuntui kivalta ja teki aikalailla omalla osaamistasollaan. Katan kanssa treenattiin kaukoja ja etenkin vauhtiliikkeiden jälkeistä jähmyilyongelmaa. Tehtiin siis ensin ohjattu ja siitä suoraan tekemään kaukoja. Ekassa setissä Kengu mokasi ja ennakoi tokan vaihdon. Toruin, ja laitoin koiran hetkeksi jäähylle. Seuraavassa setissä samaa mokaa ei enää tullut ja Kengu teki kaikki vaihdot ja jopa suht puhtaasti. Omaan makuuni i-s vaihto ei ollut vieläkääm täysin rento (juuri tämä ollut meillä ongelmana) ja jätti toisen etutassun ensin ilmaan, mutta yleisön mielestä kaukot olivat oikein kivat :) Katsottiin vielä vähän yksittäisiä vaihtoja ja juteltiin kaukojen kriteereistä. Palautetta tuli, että voisin olla ehkä ihan tyytyväinen koiran tämänhetkiseen osamistasoon enkä nillittää pikkujutuista :)

Sunnuntaina treenattiin ensin vesisateessa paikallaolot, joissa ei ongelmaa. Tesun kanssa katsottiin paikallaistumisen jättöasentoa ja juteltiin takajalkojen saamisesta oikeaan asentoon heti jätössä. Treenattiin myös kesto-ongelmaamme eli maasta sivulletuloa, jossa Kengu jättää usein vasemman etujalan edemmäs eikä tee sivulletuloa täysin puhtaasti. Kivoja vinkkejä saatiin tähänkin. Ja kivalta tuntui myös Tesun kommentti siitä, että olemme tokourallamme jo niin pitkällä, että nyt voi ruveta kiinnittämään huomiota kaikkiin pikkuviilauksiin kun isot ongelmat on selätetty :) Ja niinhän se taitaa olla, itse tätä ei ihan aina vielä muista.

Katan kanssa katsottiin ruudun paikkaa, joka on edelleen liian sivussa, etenkin kun tehdään kisamaista ruutua. Neuvoksi saatiin laittaa koira hetkeksi alustakuurille ja tehdä paljon ruutukorjauksia. Kata myös muistutteli tärkeästä asiasta, etten saa jäädä kiinni asioihin jotka ovat joskus olleet ongelmia jos ne eivät ole sitä enää. Pitää uskaltaa rohkesti toimia tilanteen mukaan ja unohtaa vanhat vaikeudet. Ja luottaa taas siihen, että koiran mielentila on oikeasti muuttunut.

Oli todella mukava viikonloppu ja Kengu sai kerrankin omasta mielestäänkin riittävästi lenkkiä ja muuta aktiviteettia. Treenivire pysyi lauantain ekoista treeneistä aina sunnuntain vikoihin treeneihin asti hyvänä ja koira keskittyi kivasti tekemiseen. Kengu nautti myös täysin siemauksin ihanalta Koodilta saamastaan huomiosta ja hönöt olisivatkin leikkineet ja painineet taukoamatta jos koiria ei olisi erikseen rauhoitettu lepäämään.