Per aspera ad astra - vaikeuksien kautta voittoon

Kuusi viikkoa kestäneen palkattomuusjakson jälkeen päätin tarttua härkää sarvista ja ilmoitin Kengun ex-tempore toko-kokeeseen Mikkeliin. Koetta edeltävällä viikolla olin aloittanut varovaisesti palkkaamaan koiraa myös liikkeistä seuraten kuitenkin koko ajan ettei vire ja palkan odotus pääse nousemaan taas liian korkeaksi. Jokaisen treenin aloitimme (ja aloitamme varmasti hamaan tulevaisuuteen asti) palkattomuudella ja koira sai pallon vasta kun oli rauhallisessa mielentilassa ja mukavasti kuulolla. Mutta voi sitä (molemminpuolista!) riemua kun ensimmäistä kertaa teimme luoksetulon stoppeja ja ruutua niin että koira sai liikkeiden osista palkkaa! Kyllä on ihmisellä (ja malinoisilla) elämässä pienet ilot :)

Viime lauantaina suuntasin sitten auton nokan klo 6 aamulla kohti Mikkeliä ja olimmekin kisapaikalla jo ennen kun toimitsijat olivat ehtineet paikalle. Aikainen lintu madon nappaa, vai miten sitä sanotaan ;) Ennen kisan alkua juoksutin Kengua kolme varttia metsässä ja tämän jälkeen teimme lämmittelyjuttuja vielä hallissa. Paikallaoloissa Kengu tuntui vielä hieman ylivireiseltä, mutta ennen ensimmäistä kehää tehty 15 min palkattomuus sai koiran mukavasti rauhoittumaan. Liikkeet olivat kahdessa osassa ja normijärjestyksessä.

Ensimmäisessä setissä Kengu tuntui ihan huikean hyvältä. Koira oli hyvin kuulolla eikä tarvinnut yhtään pelätä lähteekö se lapasesta. Ekan kehän onnistumisen jälkeen oma keskittyminen herpaantui ehkä hiukkasen, ja osittain tästä johtuen toisessa kehässä koira pääsi vähän nostamaan virettään, ei kuitenkaan niin paljoa, että se olisi vielä pahemmin näkynyt liikkeissä (kaukoja lukuun ottamatta). Itse kuitenkin tunsin, että koira ei ollut enää täysin levollinen. Ääniä ei kuitenkaan tullut ja koira pysyi hyvin hallinnassa.


Paikalla istuminen 9. Tuomarin mukaan oli istunut kuin tatti lähes loppuun saakka. Lopussa oli siirtänyt takajalat taas parempaan asentoon.

Paikalla makaaminen 10. Oli ollut rauhallinen ja oli ihan samassa asennossa kuin jättäessä. Sivulletulo omaan makuuni hiukan vajaa.

Seuraaminen 9. Tuomari kommentoi liikkeen jälkeen, että oli katsonut onko koira hiukan liian tiivis, mutta oli päätynyt siihen, että ei ole. Heh heh, meinasi ruveta vähän naurattamaan :) Kengulla kun on tapana nojata yleensä niin, etten pysty kävelemään suoraan. Oli siis aika hieno meidän seuraamiseksi. Peruutuksessa tallasin Kenin varpaille, mutta siitäkin selvittiin ilman riehumisia. Hieno Ken!

Zeta 10. Mielenvikaisen hiano! Siis jopa istuminen oli nopea. Mitääh?!!

Luoksetulo 10. No melko huikea oli. Tasaiset vauhdit ja ok stopit, toki aina voisi pysähtyä vielä vähän tapäkämmin.
 

Ruutu 9. Ennakoi snadisti merkkiä, hieno ruutu muuten. Juoksi kovaa lopuun asti ja pysähtyi keskelle, vaikka ruutu oli minusta katsottuna oikealle (meille vaikeampi puoli). Ja ei äännellyt!

TAUKO

Ohjattu 9.Vilkuili liikkuria pari kertaa kapuloita vietäessä. Teki silti hienon merkin. Kovaa kapulalle ja nopea palautus. Pyöräytti kerran kapulaa suussa.

Hypynouto 9,5.Muuten hyvä, mutta istui hitaasti eteen.

Tunnari 0.Tunsin, että koira nosti virettä kahden noudon jälkeen. Käänsin koiran mukana eli ei nähnyt kapuloiden vientiä. Käskyllä Kengu juoksi vieressä olleelle merkille, tajusi virheensä ja tuli sivulle. Siitä uudella käskyllä toisella puolella olleelle merkille ja kolmannella käskyllä vasta löysi kapulat. Teki kuitenkin vielä hienon tunnarin eli ei harmita yhtään :) Kiltti Kengu <3

Kauko-ohjaus 8. Oli selvästi hiukan hämmentynyt edellisestä liikkeestä ja vilkuili myös takana ollutta yleisöä. Teki kuitenkin kaikki vaihdot, mutta s-i ei ollut puhdas. Tuntui olevan myös vähän jähmeä, eli oli varmastikin myös saaliilla kolmen noudon jälkeen. Tein vielä kehän jälkeen kaukot uudestaan ja sai palkan vasta kun teki kunnolla.

Yhteensä 267,5 p, EVL1, sijoitus 1/8

Tuomarina toimi Anne Nokelainen, joka oli meille uusi tuttavuus. Oli melko tiukka pisteiden kanssa eli rokotti kyllä jos oli aihetta. Kengusta tuntui kuitenkin tykkäävän :) Itsellä oli kyllä aika voittajafiilis kokeen jälkeen, ei tosin ykköstuloksen tai luokkavoiton takia vaan siksi, että puolen vuoden kisatauon ja kaikkien vaikeuksien jälkeen pystyimme tekemään hienon ja hallitun kisasuorituksen. Olin jo osittain luopunut toivosta Kengun kanssa kisaamisen suhteen ja tämänkin vuoksi kisakentille palaaminen tuntui erityisen mukavalta. On se vaan hieno otus <3 

 

KKK eli Kyllä Kisoissa on Kivaa!

Sisun viimeisin toko-koe meinasi ihan kokonaan jäädä raportoimatta kun Kengun vieroituskuuri on tehokkaasti vienyt kaikki ajatukset ja välillä kaikki voimatkin. Olimme siis Sisun kanssa 26.1. Veikkolassa kokeessa. Tällä kertaa oltiin jopa vähän treenattukin ennen kisoja, mutta pääpaino oli edelleen hyvässä kisafiiliksessä. Kokeessa oli 7 koirakkoa EVL:ssä ja paikallaolot tehtiin kahdessa ryhmässä. Yksilöliikkeet oli myös jaettu kahteen osaan. Liikejärjestystä en valitettavasti enää muista. Tuomarina toimi Riikka Pulliainen.

Paikalla istuminen 10. Ei huomautettavaa.

Paikalla makaaminen 7,5. Meni TAAS viereisen käskyllä maahan, tosin vasta siinä vaiheessa kun viereinen ohjaaja karjui koiralleen tuplakäskyn kun eka ei tehonnut :) Sisu katsoi parhaimmaksi totella.
 

Seuraaminen 8,5. Oli vihoviimeinen liike ja Sisu suoriutui tästä ihan mallikkaasti. Välillä paikka oli vähän takana, mutta kontakti pysyi kivasti. Hyvä Sisu!

Zeta 10. Tosi kiva!

Luoksetulo 9,5. No juu, oli kyllä hieno! Tasaiset vauhdit ja kivat stopit.

Ruutu 10. Hyvä merkki ja kovaa ruutuun. Jäi aika etureunalle, mutta oli onneksi sisällä. Nyt loppuosakin oli siisti. Tätä ollaan treenattu, kiva että näkyi myös kisoissa.

Ohjattu 8. Siis NIIN siistiä, meidän eka kokeessa kunnolla onnistunut ohjattu IKINÄ!!! Hyvin merkille ja kovaa kapulalle. Kapulalla pysähtyi hetkeksi ennen nostoa (mietti varmaan josko saisi jo tästä palkan). Superkovaa sivulle. Pidin ihan kunnon bileet kehässä liikkeen jälkeen ja hullun maine sen kun vahvistuu... Sisu tosin todellakin ansaitsi ne bileet eli eipä oikeastaan edes hävetä :)

Hypynouto 8,5. Hidas nosto, muuten hyvä.

Tunnari 10. Hieno oli. Sisun bravuuriliike :)

Kauko-ohjaus 9,5. Olipa kyllä pätevä snautseri! Liikutti ihan vähän takajalkoja s-i vaihdossa kun seisoi niin pitkänä, muuten tosi hienot kaukot!

 

Yhteensä 296 p, EVL1, KP, sijoitus 1/7

Siis niin siistiä, huhhuh mitkä pisteet! Tuli kyllä ihan puun takaa kun en kehässä katsonut ollenkaan mitä pisteitä saatiin. Uskoin kyllä, että saadaan ykköstulos kun varsinaisia liikevirheitä ei tullut. 300 pisteen raja alkaa olla pelottavan lähellä... ;)

Kaikista hauskinta kuitenkin oli Sisun hyvä fiilis, joka kantoi ihan kokeen loppuun asti. Sisu todellakin palkkautuu kehuista ja tuntuu, ettei sitä tunnu nykyisin enää edes haittaavan vaikkei varsinaista palkkaa tulekaan. Useampikin tuiki tuntematon ihminen tuli kisan jälkeen Sisua rapsuttelemaan ja kehumaan miten hieno tokokoira se on. Vieläkin tuntuu erikoiselta, että jonkun ulkopuolisen mielestä meidän pieni partaniekka on hieno tokokoira. Itse kun pidän sitä edelleen enemmänkin huumoriosaston tyyppinä :) Kai se on kuitenkin pakko ruveta kohta muuttamaan käsitystään jos tällaisia tuloksia tulee vielä uudemmankin kerran.

Vieroituksessa

Nimittäin Kengu ja vieroituksen kohteena pallo. Ja koska kyseessä on kohtalaisen voimakas ja hallitseva riippuvuus, päätettiin vieroitus tehdä katkaisuhoidon kautta :D Siispä aloitimme Kengulle palkkaamattomuuskuurin. Alla mietteitä ja fiiliksiä treeneihin liittyen.

Kengun palkan odotus pääsi kesän ja syksyn aikana kasvamaan liian suureksi, mikä alkoi näkyä liian korkeana työskentelyvireenä niin treeneissä kuin kisoissakin. Osasyynä vireen nousuun on varmasti ollut vauhtilajien loppuminen spondyloosidiagnoosin myötä, mutta luulen, että Kengu olisi joka tapauksessa jossain vaheessa joutunut "katkolle", nyt tämä vaan tapahtui hieman odotettua aiemmin.

Aloitin Kengulle muutaman asiaan perehtyneen henkilön kanssa juteltuani palkkaamattomuuskuurin kolme viikkoa sitten. Syksystä lähtien olin lisännyt Kengun vakitreeneihin 1-2 palkkaamatonta treeniä per viikko ja tämän "esivieroituksen" jälkeen oli aika siirtyä tositoimiin. Siispä pallo kokonaan pois treeneistä ja ei kun hommiin. Kengu sai ennen treenejä juosta pallo suussa ja treenin loputtua koiran oltua rauhallisessa mielentilassa se sai pallon kentän ulkopuolella jonka jälkeen poistuimme hallista. Suoritetuista liikkeistä koira ei siis saanut palkkaa.

Ensimmäinen treeni meni kohtalaisen hyvin ilman suurempia ongelmia, mutta kaksi seuraavaa treeniä olivat AIVAN KAMMOTTAVIA! Koira siis tajusi jo tässä vaiheessa, että palloa ei olekaan tulossa ja aloitti järjettömän riehumisen. No, muutaman korjausliikkeen jälkeen saatiin kriteerit viilattua sopiviksi ja pikkuhiljaa koiran mielentila alkoi parantua.

Takapakkia tuli heti toisella viikolla pariin otteeseen ja palkkaamattomuus alkoi näkyä myös tiettyjen liikkeiden ongelmina. Vieroitusjakso toi selvästi esiin ne liikkeet, joista koira selviytyy vaikka silmät kiinni ja pää tulessa ja toisaalta myös ne liikkeet, jotka ovat pysyneet kasassa ainoastaan runsaan palkkaamisen ja osiin pilkkomisen ansiosta.

No, kolmannella viikolla tuli sekä onnistumisia että kammottavia epäonnistumisia. Ohjatun noudon merkki alkoi tässä vaiheessa olla koiralle täysin mahdoton suoritettava. Ainoa asia palkattomuustreeneissä jolla Kengu pääsee itseään purkamaan on noudot, ja valitettavasti merkin kautta kapuloille meno ei Kengun mielestä ole lainkaan tärkeää. Kengu saattoi siis pokkana jättää merkin kokonaan suorittamatta tai juosta merkille "sinne päin" ollen mielessään kuitenkin aivan kiinni kapuloissa. Tätä sitten väännettiin parin treenin verran ihan urakalla. Ei ollut kivaa :(

Nyt on takana yhteensä 17 treeniä palkatta ja pikkuhiljaa, pienen pienin askelin koira alkaa olla treeneissä rauhallisempi ja raivokohtauksia tulee harvemmin ja harvemmin. Välillä tulee aina todella raju takapakki, mutta kokonaisuutena tuntuu, että edistystä on kuitenkin tapahtunut. Pakko siis vaan jaksaa uskoa, että tämä toimii ja pääsemme vielä joskus kisaamaan. Melkoinen koulu tämä malinoisin kanssa tokoilu on kuitenkin ollut ja helpolla ei olla päästy eikä varmasti jatkossakaan tulla pääsemään. Kengu on kuitenkin niin hieno koira, että sen eteen jaksaa yrittää. Vaikka usko on kyllä ollut koetuksella, monen monta kertaa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Kuvat 2-5: Katri Soini